Työpaikka tuossa oikella, harmaa rakennus.

Maanantai aamu, melkein työpaikalla.

Paikassa Podnanos, nimi tulee vuoren mukaan, Nanos.

Työpaikan ikkunasta.. kaunista!

Moikka! Elikkäs olen ollut täällä kohta loppuun asti, enää ensi viikon maanantaihin aikaa eli 5.11 sitten lento Suomeen. :) Aika on ruvennut menemään nopeampaa mutta edelleenkään en ole tottunut jakamaan suihkua ja vessaa.. :D

   Työpaikalla olen huomannut, että heille ei ole väliä vaikka on naamassa lävityksiä taikka kynsilakkaa tai geelikynnet! Ja moni pitää myös kahta taikka kolmea sormusta sormissaan. 

   Henkilöstö rakenteesta sen verran että.. Tottakai kuten kaikkialla sielläkin on pomo, sitten on tavallaan sihteerejä jotka tekevät paperitöitä. Paikalla aamuisin on aina talonmies sekä pyykin pesijät, laitoshuoltajat ovat erikseen. Sitten lähihoitajia ja sairaanhoitajia sekä myös heidän oma fysioterapeutti. Erikseen on työntekijöitä, jotka työskentelevät vanhusten kanssa pitämässä heille virikkeitä. Elikkäs paljon enemmän mitä Suomessa. Ja huomattavasti on enemmän aikaa hoitaa vanhuksia, kun on erikseen virikkeen pitäjät. 

   Noniin, viime viikolla pääsin uhkaan hoitamaan haavoja, heillä on määrätty eri käytäville tietyt päivät milloin hoidetaan asukkaiden haavat. Heillä on haava tarvike kärry ja sieltä löytyy kaikki tarvikkeet. :D kätevää. Haavat oli perus paine haavoja ja muutama kaatumishaava. Sekä viime viikolla pistelin insuliineja. Kaikista parasta mikä heillä on on rytmi. Aamutoimet tehdään aina samalla tavalla ja tietystä asukkaasta aloittaen, joten on helppo oppia mitä tehdään. 

     Tällä viikolla vain kaksi työvuoroa, kun tulin kuumeeseen.. harmittaa, kun viimeinen viikko ja olisi mukavaa olla töissä. Perjantaina kuulee sitten että miten on mentorin puolesta mennyt! Kelit on vähän kylmenny, mutta eilen siitä huolimatta oli aivan järkyttävä ukkoskeli, ikää nähny semmosta vesisaetta ja tuulta. :D 

    Muutamaa päivää ennen kuin itse lähen niin lähtee täältä muutama työkaveri, myös mun mentori niin  Suomeen, Varkauteen. :D He tulevat viikon lomalle Suomeen ja luultavasti Mia on keksinyt heille tekemistä! Aika hienoa! Sekä koska mulla on mun mentorin yhteystiedot, niin näytän heille myös hieman Varkautta. :)

   Toivottavasti teidänkin harkka on mennyt hyvin ja toivotan teille kaikille hyvää loppu jaksoa! Saatan vielä kerran rustata jotain ennen matkaa tai matkalla Suomeen! 

     

Löysin kauniin oven kävelymatkalta Postonjassa.

Olut tehtaan pubi.. ja oikealla oli semmone iso valkonen rakennus, joka on olut tehdas.

Nam nam!!

Silta täynnä rakkaus lukkoja..

Sitten vähä kuvia Ljublijanasta.

Kaunis ilta, asuntolan puitten takaa...

Pimiää kun saavuin iltavuorosta ja bussimatkasta asuntolalle päin.

Muutamia kuvia bussimatkalta töihin.

Moi! Elikkäs kaks viikko takana.. aika menee niin hitaasti :D. Olin iltavuorossa tällä viikolla ja muutamalla saikkupäivällä. Pääsin tai jouduin menemään Postonjan ensiapuun näitten jalkojen takia, joten sain nähä heidän toimintaan. Kaikki oli yllättävän mukavia ja puhu hyvää enkkua. Lääkäri otti mun asiat tosissaan ja halus auttaa. Lähetti mut  verikokeisiin, noh huono puoli tässä oli että unohin sen tärkeimmän asian eli mun eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Ja jouduin maksamaan kaiken.. noo ei ne hinnat iha kauheita ollut, lääkärin käynnistä 15€, mutta verikokeista 30€.. huh huh. Onneksi saa takasi kaiken Suomessa! Sairaalan puolella kun kävin verikokeissa oli aika erikoista. Värit oli kivoja, tumman siniset seinät ja vaalean ruskeet portaat. Eli ei perus sairaala värejä.. Laskutus systeemi aivan perseestä.. kävin verikokeista ja se meni hyvin, oli hyvin ammattimainen mies ottamassa verikokeet, meni ehkä 10 sekuntia :D. Sitten mun piti saaha maksaa kokeet.. no mua juoksutettiin ympäri sairaalaa että saan laskun ja se piti maksaa ylimmässä kerroksessa... hieman otti hermoille. 

        Töissä ollut ihan hiton kivaa. Työkaverit on niin mukavia. Koska on terveydellisiä ongelmia niin saan levätä kun sitä tarviin. Vanhukset on niin ihania ja onnellisia, kielimuuri on vaan iso ongelma. Kuitenkin suihkutin yhen muorin pelkästään ele kieltä käyttämällä.. oli hieman vaikeaa kun toinen puhuu Sloveniaa ja meikä vaa nyökkäilee ja osottelee tavaroita ja näyttää peukkua :D. Toimin enemmän itsekseen tällä viikolla ja hyvin pärjäsin ilman kieltä. Joten työvuoro iltavuorossa alkaa 13.30. 13.45 on rapsa ja sitten siitä lähetään töihin. Työt alkaa sillä, että annetaan välipalaa niille jotka tarvitsee. Sitten suihkutetaan asukas tai kaksi, nostetaan muutamat vanhukset sängystä ylös ruokailu huoneeseen. Jonka jälkeen istutaan vanhuksien kanssa ja rupatellaan ellei toinen käytävä tarvitse apua. Katetaan pöytä välissä odottamaan lounasta. Sitten istutaan ja rupatellaan klo 17 asti :D. Sitten on meidän päivällinen ja puolelta mennään auttamaan A1 käytävää syöttämisestä ja ruuan jaossa. Sitten takasin omalle käytävälle jakamaan ruokaa. Ruuan jälkeen valmistellaan kaikki ketkä apua tarvitsevat yöpuvulle ja sänkyyn.  Sitten kun se on tehty kello on noin vähän yli 20 ja minä lähden kotiin. Koska bussi aikataulu loppuu klo 20.30 :D. Työpäivä on hyvin kevyt ja hieman tylsä. Mutta en valita. 

        Eilen kävin Ljublijanassa suklaa festivaaleilla työkaverin kanssa. Siellä oli niin kaunista. Keskellä kaupunkia kulki joki ja joen molemmilla puolilla oli ”baareja” ja pöytiä ja tuoleja. Jokaisen baarin kohdalla puuhun oli laitettu valoja roikkumaan tai ristikkona laitettu penkkien yli. Siellä olisi varmasti aivan hiton kaunista yöllä.. kuitenkin suklaa oli ihan hiton hyvää!! Ostin kotio viini suklaata.. niin hyvää :D. Työkaveri ja hänen poikaystävänsä näyttivät paikkoja ja käytiin pitseriassa, aivan älyttömän hyvää pitsaa, sekä niin ystävällisiä ihmisiä että tarjosivat ruuan! Vaikka oli halpaa että oisin itsekin voinut sen maksaa. He sanoivat että slovenilaisilla on tapana tarjota vierailleen esim. ruuat ja juomat. Tästä täytyy ottaa oppia. He ajoivat takaisin Postonjaan sivutietä ja maisemat olivat ihania, enimmäkseen maalaisseutua, ihan kun ois tullut takas Varkauteen. 

         Koti-ikävä on ollut edelleen aivan kauhea. Enimmääkseen näistä kivuista johtuen uskosin. Maisemat aivan älyttömän kauniita, mieli ja sielu lepää. Silti mikään ei voita omaa kotia .. terveisin koti-ihminen :D Terkkuja Suomeen!

      

Koulun vieressä, lampi jossa on oransseja kaloja.

Työpaikan takapiha!

Niin halpaa!!

Katu maisemaa..

Työpaikan pihasta!

Kauniit näkymät kun poistuu Lidlin ovista.

Dober dan! Elikkäs hyvve päivee! Täällä on ollut aivan mahtavat kelit +25 ja aurinko paistaa, eli suomalainen kesä! Iha niinku kesä Suomessa ei ois riittänyt.. :D Mukava kuitenkin että ei tarvii palella.

   Työpaikka on aivan mahtava! Työntekijät on ystävällisiä toisilleen ja siellä arvostetaan kaikkia. Pomo istuu aamulla rapsalla ja kahvitauolla mukana. Hän on hyvin ystävällinen ja auttavainen, ei tarvii siis pelätä jos näkköö käytävällä. Työntekijät haluaisi tutustua, mutta suurin osa ei puhu enkkua. Mun ohjaaja (täällä päin sanotaan mentori) on mua vuotta nuorempi mies, aika outoa mutta hän on hyvin mukava ja puhuu jollain tavalla enkkua. Teen töitä hänen ja hänen työkaverin kanssa. He molemmat heittävät aina vitsiä ja nauravat omille jutuilleen, sekä saattavat ns. riehua eli olla omia itseään. Vanhukset ovat hyvin iloisia, auttavat toinen toistaan ja tykkäävät oloistaan. He haluaisivat tutustua minuun ja minä heihin, mutta vain kaksi puhuu enkkua. Kielimuuri ongelmia siis paljon. 

    Noh miten aamuvuoro täällä alkaa. Saavut töihin klo 6.30 ja olet kuuntelemassa rapsaa, vaikka en siitä mitään ymmärrä.. :D Työt alkaa klo 7, perus aamutoimet niinkuin Suomessa. Ero on että heillä käytetään pehmeitä kertakäyttö puuvilla liinoja pesuihin ja semmoista vähän kuin muotovaahtoa pesuaineena, mutta on siis pesuaine ei muotovaahto. :D Sekä asukkaita ei viedä WC:hen vaan kaikki pesut hoituu huoneessa, he menevät itsenäisesti sitten WC:hen jotka pystyvät. Asukkaiden aamupala on klo 8.30. Ja kaikki asukkaat ovat silloin istumassa pöydän ääressä. Jompi kumpi työntekijöistä käy hakemassa aamupala kärrin, jossa on hyvin kaikki laitettu valmiiksi. Ei tarvitse kuin jakaa asukkaille ruoka. Työnskentelemme käytävällä B1, joka on kuulemma helpoin. Kun suurin osa asukkaista ei tarvitse kuin pientä apua. Oma kahvitauko on klo 9.15 ja kestää vartin. Sitten menemme takasin käytävälle ja parityötä tekevät käyttävät yleensä yhden tai kaksi suihkussa lavetilla. Sillä välin toinen laittaa keittiöä kuntoon ja tekee paperi töitä. Heidän täytyy joka päivä allekirjoittaa paperille että asukas on hoidettu eli perushoito on toteutunut. Sitten klo 11.30 on puolen tunnin ruokatauko ja kaikki käy ruokalassa syömässä, lounas maksaa työntekijöille ja otetaan palkasta, mutta lounas on niin iso että sen haluaa syödä! Minulle se on ilmainen. Ruuan jälkeen menemme yleensä A1 käytävälle auttamaan ruuan jakamisessa ja syöttämään tarvittaessa. Sitten palaamme omalle käytävälle jakamaan ruokaa asukkaille. Ja tämän jälkeen pientä kiertoa että jos asukas kaipailee apuja. Klo 13.30 on vartin tauko, 13.45 raportti ja klo 14 työt loppuu. Helpompaa täällä työ on kuin Suomessa, johtuen hyvästä järjestelystä ja työntekijöistä ei ole pulaa. 

       Koti ikäväkin on helpottanut, kun pääsi töihin ihmettelemään. Jalat vain meinaa koko ajan turpoilla, hankaloittaa työntekoa. Mutta pitävät töissä hyvää huolta ja siellä ei katsota pahalla jos välillä istut.

         Tänään Tina ope vie minut jonnekin ulkojuhliin, skeittarit juhlivat vuosipäiviä. Heillä on siellä ruuat ja paljon ihmisiä tulossa sekä tietysti Dj! Saas nähä mitä on slovenialaiset juhlat, kuulemma ainakin meluisat..

Ei ihan perinteinen hautausmaa..

Tuosta vasemmalle niin siitä löytyy asuntola.

Kahvin keittoa Slovenian tyyliin..

Moi. Tänään on vasta toinen päivä täällä Sloveniassa. Tänään kävin tutustumassa Pristaniin, mikä on yksityinen palvelutalo johon meen harjotteluun. Mukava paikka, kauniit näköalat ja mukavia ihmisiä. 

        Opiskelija asuntola on aika erikoinen, tässä samassa käydään koulua ja kuka tahansa saa vuokrata täältä huoneen. Keittiö, vessat ja suihkut on yhteisiä.. aika karua suomalaiselle. Ovet on kun paperia, kaikki melu kuuluu, hiljainen aika on 22.00-6.00. Vois olla pidempäänkin.. järkyttävä melu alkaa kun kello lyö 6.00. Mutta sen korvaa sitten näköalat ja kelien lämpö. 

       Henkisesti ollut aivan hiton raskasta nää kaks päivää, kun on vaan yksin. Ei oo päässy vielä kunnolla töihin tai mihinkään kiinni. Ensimmäistä kertaa kun on tietää että Suomessa odottaa joku, tää kaipuu ja ikävä on aivan hirvee. Ei oo pystyny olemaan itkemättä, tunteet on niin pinnassa. Odotan vaa sitä että tämä olo nyt tasaantuis ja jaksais ajatella kaikkia kivoja asioita.

           Noh, kaupat täällä on aika pieniä, ruokakaupassa on suurinpiirtein samaa hintaluokkaa kun Suomessa, paitsi karkit.. ne on niin halpoja. Ja jos käy täällä ulkona syömässä saa kolmen ruuan menun 15€, kui halpa!! 

Perillä Italiassa.

Elikkäs vietnamilainen kanakeitto riisi nuudeleilla, oli aika hyvää.

Huomenta, Ciao! Elikkäs eilen lähdin Helsinki-Vantaa lentokentältä kohti Saksan Munichia, siellä vaihdoin konetta päästäkseni Italiaan Triesteen ja tänään matkustan määränpäähän Sloveniaan. Slovenian opettaja tulee noutamaan tästä hotellilta ja vie majapaikaan opiskelija asuntolaan. 

           Eilinen matkustus oli aika hirviää, kun ei oo tottunut matkustamaan lentokoneella. Ensimmäinen lento sujui hyvin, mutta Italian puolella alkoi satamaan ja tuulemaan.. kone vapisi ja oli imakuoppia. Ei kiva ja pelotti ihan hitosti. Pääsin kuitenkin lentokentälle ja löysin laukkuni (ei onneksi jäänyt minnekkään :D). Otin taksin hotelille mikä sijaitsi noin 40km päässä. Olin menossa nukkumaan niin huomasin että ukkonen nousee, onneks nukahin sitä noppeemmin. 

Lähtö Helsingistä Munichin lentokentälle.

Moikka! Tänne kirjottelen omasta vaihto kokemuksesta Sloveniasta. Tuntemuksia matkasta ja työstä yksityisessä palvelutalossa, sekä mahdollisimman paljon kuvia! 

Saija Rinne